Odottavan aika on pitkä

Eilinen päivä meni lähinnä makoillessa ja ihmetellessä. Vasta illalla noin viiden maissa pääsin ulos, kun lähdin tyttöystäväni ja yhden suomalaisen vaihtarin kanssa syömään. Ruokapaikaksi päätimme valita CAT nimisen ravintolan, jota tyttöystävän pomo oli suositellut. Ravintola oli tosi hieno vaikkakin hiukan pieni. Ruokalajeja oli suhteellisen paljon ja oli jopa hiukan valinnan vaikeuksia. Lopulta kuitenkin päädyin shashlikiin (lihavarras) ja ranskalaisiin sekä Tuborg olueen. Ruoka oli tosi hyvää vaikkakaan ranskalaiset eivät olleet suolaa nähneetkään. Lopuksi otimme vielä jälkiruuaksi jäätelöannokset. Mielestäni ravintola oli hintaan ja laatuun nähden todella halpa. Yhteensä kolme olutta, kolme pääruokaa ja kolme jäätelöannosta maksoivat 47 euroa. Suomessa ei kyllä olisi selvinnyt tuolla hintaa.

Syömisen jälkeen kävimme tyttöystäväni kanssa vielä nevskillä jossain 5. kerroksisessa ostoskeskuksessa. Kuvia ja näkymiä keskuksesta alla:



















































Tänään koulun sitten piti alkaa ja sinne piti mennä kello 12.40. Näinpä sitten teinkin ja luulin, että nyt päästään itse opiskeluun. Meidät oli valmiiksi jaettu valmiiksi ryhmiksi ja näiden jakojen mukaan menimme omiin luokkiimme. Minun luokassa oli noin 90 % suomalaisia ja loput ulkomaalaisia. Itse opetus oli tältä päivältä se, että opettaja katsoi ketä oli paikalla, murjaisi muutaman vitsin, esitteli meidän kurrsikirjan ja käski tulla ensi viikon tiistaina uudelleen (jolloin vihdoin viimein pitäisi saada lukujärjestyskin). Kotitehtäväksi tuli hommata kurssikirja tiistaiksi. Tähän opettaja antoi kolme vihtoehtoa: Ostaa se (hinta noin 350 ruplaa), käydä lainaamassa kirjastosta ja jos ei halua maksaa tuota 350 ruplaa eikä lainata niin voi sen myös varastaa kirjastosta :) Niinpä sitten marssin Dom Knigi (kirjojen koti) nimiseen oikeasti valtavaan kirjakauppaan ja ostin kyseisen kirjan.










Dom Knigi











Koulussa tapasin nyt myös lähes kaikki Finecin suomalaiset vaihtarit. Heilläkin oli mielenkiintoisia tarinoita ja kommelluksia täältä Pietarista. Kirjojen hankkimisen jälkeen marssin kämpälle ihmettelemään ja odottamaan, että tyttökaveri pääsee töistä.

Pian tyttökaveri soittikin ja sanoi, että on tulossa vaihtamaan kengät ja kysyi, että lähdenkö hänen mukaansa kaupungilla samalla kun hän vie jonkin kirjeen sinne. Näinpä lähdin hänen mukaansa ja veimme kirjeen oikeaan osoitteeseen ja tyttöystäväni palasi takaisin työpaikalleen vielä hetkeksi. Tällä välin minä kävin hakemassa meille prepaid liittymät, jotta soitteleminen olisi täällä hiukan halvempaa, ainoastaan passia tarvitsi näyttää (joskus vaativat myös rekisteröinnistä dokumenttia). Liittymien haku oli helppoa, koska myyjä puhui hyvää englantia. Eli nyt onnistuu soitteleminen hiukan halvemmalla kuin tähän asti (yli 2 €/min).

Sitten tyttökaverini pääsikin töistä ja ensiksi kävimme Pizza Hutissa syömässä. Tämän jälkeen ajoimme metrolla Suomen rautatieasemalle ja kävimme juomassa yhdet Baltikat (oluet) asemalla sijaitsevassa kahvilassa. Sitten kävimme Suomen aseman edessä muistaakseni Leninin aukiolla ihastelemassa hienoja suihkulähteitä. Tämän jälkeen ylitimme Nevan todella hienoa siltaa pitkin. Sitten Nevan vartta pitkin kävelimme Vasilin saaren kohdille ja Kesäpuiston(?) läpi Moikan vartta kämpille. Alla kuvia reittimme varrelta.