keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Ja taas tutustuttiin Venäläiseen byrokratiaan

Jeps... Eli maanantain ja tiistain ohjelmassa oli anoa taas viisumi yliopistolta omaan taskuun, jotta päästään jouluksi suomeen ja lisäksi hakea kirjastosta (jota en ole kertaankaan käyttänyt) panttina olevat 700 ruplaa. Tämänhän piti olla aivan helppo homma, kun tästä on kerääntynyt kokemuksia jo parilta edelliseltä kerralta. Eli suunnitelmana oli, että lähdemme 23.12. luentojen jälkeen Suomeen ja palaisimme Venäjälle 27.12 ja lopullisesti taas takaisin Suomeen 7.1.09.

Eli maanantaiksi olin täyttänyt aivan normaalin lomakkeen, jolla viisumin saa itselleen ja johon täytyy saada vaihtareista vastaavan henkilön allekirjoitus. Nimen saaminen onnistui hyvin mutta kun olin menossa viisumitoimistoon, oli siellä tyrmistyttävän pitkä jono odottamassa minua. Silloin päätin, että palataan huomenna asiaan ja hoidan tuon kirjaston asian sitten viisumin hakemisen sijaan. Eli eipä siinä mitään muuta kuin nokialaista toisen eteen ja kirjastoon. Siellä annoin virkailijalle kuitin, jonka sain silloin kun luovutin tuon kyseisen pantin heille. Virkailijan seuraava kysymys oli, että "onko sinulla listaa mukana?" Hetken pöllistyneenä mietin, että mitä listaa ja sitten vieressä oleva vaihtari näytti minulle jotain paperin palasta, jonka minun täytyy noutaa ja mistäpä muualta kuin sieltä VIISUMITOIMISTOSTA!!!! Voi elämän kevät. Silloin päätin lähteä kotiin ja katsoa asiaa uudestaan tiistaina.

Eli tiistaina taas sitten viisutoimistoon. Tällä kertaa jonoa ei ollut kovinkaan paljon ja pääsin aika nopeasti selvittämään asiaani. Selvitin tädille asiani ja suunnitelmani reissujen suhteen. Noh tämäpä ei sitten käynytkään tädille, koska viisumitoimisto on kiinni tammikuun ensimmäisen ja toisen viikon ja näin ollen vissiin rekisteröitymisen kanssa olisi tullut ongelmia (kaikkea en ymmärtänyt, kun tekstiä tuli aikamoisella tempolla). Hetken neuvottelun jälkeen ongelmaan kuitenkin keksittiin lääke ja se oli sellainen, että minun täytyi nyt sitten samalla anoa viisumi itselleni valmiiksi myös 27.12.08-7.1.09 ajalle. Eli taas piti täyttää hakemus, jolla anottiin viisumi itselle ja johon tarvitsi tuon vaihtareista vastaavan allekirjoitus. Eli ei muutakuin lappua täyttämään ja allekirjoitusta hankkimaan.

Samalla otin mukaani myös tuon listan, jota kirjastotäti kyseli edellisenä päivänä. Tuo lista oli mielenkiintoinen, koska siihen tarvitsi yhteensä noin 7 eri henkilön allekirjoitukset (ja käsittääkseni tuo lista oli sitä varten, että he myöntävät viisumin sitten lopullisesti minulle eli käytännössä kun lähdetään vaihdosta pois).

Allekirjoituksien suhteen kävi hyvä tuuri, koska en ole asunut asuntolassa (joita suurin osa allekirjoituksista koski) niin suurimman osan allekirjoituksista pystyi allekirjoittamaan tämä vaihtareista vastaava henkilö, joten ainoastaan kirjastosta tarvitsi hakea 2tai 3 allekirjoitusta. Eli sitten samaisen tädin juttusille kuin edellisenä päivänä. Ja taas sai hakata päätä seinään. Ennenkuin kyseinen täti voi allekirjoittaa lapun ja antaa rahat, täytyi minun hakea allekirjoitus jostain eri huoneesta (taisi olla joku kirjastosta vastaava). Kaiken kukkuraksi hän kirjoitti minulle väärän huoneen numeron mistä allekirjoitus piti hakea, sillä oikea numero olisi ollut 129 mutta hän kirjoitti 120. Tuohonkin kului kivasti aikaa kun selvittelin, että mikä on oikea huone. Noh.. viimein oikea huone löytyi ja siellä oleva nainen alkoi tivaamaan minulta kirjastokorttia. Eihän minulla sitä mukana ollut, enkä kyllä edes tiedä missä se oikeasti on, kun oli niin turha kapistus. Hetken neuvottelun jälkeen hän sitten kuitenkin allekirjoitti lapun ja pääsin takaisin jo tutuksi tulleen kirjastotädin luokse. Hän allekirjoitti lapun jä käski minua odottamaan hetken ja lähti hakemaan rahojani (en kyllä yhtään epäile, että hän olisi hakenut ne sen toisen kirjastotädin luolta :)) Noin kymmenen minuutin päästä hän palasi ja antoi rahat minulle. Sitten pois kävellessäni aloin katsoa, että tässähän on vielä yksi viiva tyhjä. Ajattelin, että enää en kirjastoon palaa asiasta kyselemään vaan kysyn muilta vaihtareilta asiasta. Eli seuraavaksi marssin vaihtareiden asuntolaan kyselemään josko joku tietäisi asiasta jotain. Ja selvisihän se asia sitten lopulta. Vaikki viiva oli tyhjä oli siinä kuitenkin leima ylemmällä viivalla ja se oli sen samaisen kirjastotädin leima, jossa kävin. Onnkesi selvisi vaikka olihan tuossakin hommaa kerrakseen :)

Sitten takaisin viisumitoimistoon listan (jossa oli kasa allekirjoituksia) ja kahden hakemuksen kanssa). Hetken jonottamisen jälkeen pääsin huoneeseen ja täti hetken aikaa katsoi tuota listaa ja totesi, että tästähän puuttui yksi allekirjoitus aivan listan alareunasta:) Hän käski minun mennä viereiseen huoneeseen pyytämään allekirjoitus mutta ovi oli lukossa ja huone pimeä! Noh.. sitten marssin vaihtareista vastaavan toimistoon ja pyysin häntä allekirjoittamaan lapun vielä kerran. Sitten takaisin viisumitoimistoon ja siellä oleva viisumivirkailija päätä pyöritellen hyväksyi lapun :)

Nyt sain siis viisumin kokonaan itselleni ja luulin, että ainoaksi asiaksi jää tuolloin 27. päivä, kun palataan tänne, rekistöityminen yliopistolle. Yllätyin kuitenkin kun viisumitäti oli tehnyt minulle valmiiksi myös rekisteröitymisen tuolle viimeiselle ajanjaksolle venäjälle 27.12.08-7.1.09! En kyllä edes tiennyt, että tuo on mahdollista mutta näemmä on :)

Taas siis vaadittiin hyviä hermoja ja huumorintajua. Lisäksi vahvistui mielessäni sanonta venäjästä, että "mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy"

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä mua nauratti, kun luin sun allekirjoitusten metsästystä. =) Voi olla, että sitten kun se sattuu omalle kohdalle, ei naurata enää yhtään...

Jaakko kirjoitti...

Joo... no nyt jo naurattaa itteäki mutta sillo ei kyl naurattanu yhtään :)Tuntuu, että sillo ku tultiin tänne ni oli paperisotaa yms. mutta nyt tuntuu et kyllä se on sitä samaa pois päin mentäessä. No, onneksi siihen tottuu ja ihan hyvin se menee ku muistaa pitää huumorin mukana :)